Mauri

Viihdytkö meillä 5.6.2013
Musta/valkoinen kissanpentu istui keskellä pihaa ja naukui. Mistäs tuo ilmestyi, ihmettelimme? Kului muutama päivä ja sama parkuminen toistui. Kissalla oli pieni tiuku kaulassa. Seurasimme sen edesottamuksia. Miksei kukaan sitä ruokkinut, onko se hylätty kesäkissana? Eihän kesä ole edes kunnolla alkanutkaan? Kuulimme eräänä iltana kovaa meteliä, kissa oli varmaan yrittänyt kuovin pesälle koska lintujen rääkyminen oli hätäistä.

Sitten en enään jaksanut kuunnellä pienen parkumista. Kissa kiehnäs jaloissani ja antoi ottaa syliin. Tutkin sitä. Korvalehdessä oli pieni haava ja korva oli tulehtuneen näköinen. Laitoin desinfioivaa salvaa korvalehteen. Lisäksi se oli poikakissa.

Emme olleet suunnitelleet minkäänlaista kotieläintä, koira oli kuollut vanhuuttaan ja suunnitelmissa oli pitää vapaata. Annoin kissalle ruokaa ja ahneesti se sitä söi. Kissa vahvistui silmissä ja karva rupesi kiiltämään. Saapa nähdä pysyykö pihassa vai lähteekö kulun päälle, arvuuttelimme. Kissa pysyi pihassa, sisällä se kävi, mutta samantien halusi ulos. Sisäkissaa siitä ei näköjään tule. Viihtyykö meillä vai lähteekö sen aika näyttää. Komea kissa siitä kasvaa.



Tutkimusretki 20.6.2013
Kissa on asustellut meillä jonkinaikaa. Annoin sille nimen. Käytimme Mauria eläinlääkärillä, joten nimi oli tarpeen senkin takia :) Sai oman 'terveyskortin', johon merkittiin kaikki rokotukset, madoitukset ym. mitä nyt mahdolliselta ulkomaanmatkalaiselta vaaditaan. Suunnitelmissa on, että kesälomareissulla, joka mahdollisesti ulottuu ulkomaille saakka, Mauri on mukana. No sen aika sitten näyttää miten käy.

Tällä hetkellä päivät menee paikkoja tutkiessa ja tottahan puutkin on tutkittava. Tuossa isossa koivussa on linnunpönttö ja sehän Mauria kiinnosti. Eräänä päivänä linnut sirkuttivat hädissään ja siellä Mauri istui linnunpöntön katolla. Suuaukko pönttöön oli pieni ja senverran alhaalla, ettei tassu ulottunut kuin haromaan suuaukon reunaa, onneksi.

Porukka huutelemaan mulle, että kissas on puussa ja hätistelee linnunpöntön asukkaita. Miten minä puuhun kapuan, eihän tuossa ole oksiakaan niin alhaalla. Maanittelin Mauria tulemaan alas ja taisinpa käyttää rajumpaakin komennusta. Annas olla kissa kuunteli minua ja rupesi hiissaamaan itseään pihlajaan, joka on aivan koivun vieressä. Ei se ollutkaan hyvä alastuloreitti Maurin mielestä vaan piti palata koivun rungolle. Siitä oli hyvä pitää kynsillä kiinni, on sen verran epätasainen ja 'ottoäitikin' on noilla tikkailla. Olin hätäisesti hakenut peltitikkaat, niillä sitten taiteilin yhdellä kädellä kun toisella 'autoin' Mauria alas. Onnistuihan se alastulo.

Ei se linnunpöntön urkinta tähän loppunut. Eräänä päivänä Mauri oli taas istumassa pöntön katolla. Komensin tulemaan alas, ja se totteli. Omin avuin ja varovasti se oli kohta maassa ja tassutteli luokseni silmät loistaen ja häntä pystyssä. Piti vähän näyttää taitoja, tuntui sen mustat silmät sanovan.

Mökillä oltiin kesällä
Hommasin Maurille valjaat, että ei karkaa. Hyvin se niihin tottui, mutta autossa oloon ei tottunut. Ensimmäinen pano kuljetuskoriin onnistui aivan vahingossa. Annas olla toinen kerta, silloin oli tassut harallaan, ja kova parku. Sama parku jatkui autossa. Oppi vielä, että kun näyttelee hapen loppumista niin saa minut huolestumaan. Eihän se happi mihinkään loppunut. Vedätystä koko homma. Mökillä oli uusia paikkoja ja hyvin Mauri siellä viihtyi. Käytiin katsomassa maisemia, tehtiin kävelyretkiä ja pyydystettiin hiiriä. Parven portaissa oli mukava taiteilla ja kurkkia pinnojen välistä.



Mauri in memoriam 15.9.2013

Mauri on poissa. Eräänä sunnuntaipäivänä ajoi vieras auto pihaan ja kuljettaja kyselemään, että omistammeko musta/valkoista kissaa, jolla on tiuku kaulassa. Paha ajatus iski mieleeni, ettei vain mitään ole sattunut. Se pahin oli kuitenkin tapahtunut. Mauri oli jäänyt moottoripyörän alle. Takarengas oli ajanut selkärangan yli ja kuolema oli seurannut välittömästi. Tämä vieras auto, joka tuli siitä meille ilmoittamaan oli ajanut moottoripyörän perässä ja nähnyt koko tapahtuman. Moottoripyöräilijä oli ollut säikähdyksissä ja kysellyt autoilijalta, että mitä hän tekee. Autoilija oli luvannut ottaa omistajasta selvää, kuten ottikin ja toi suruviestin. Surua siitä tuli meille kaikille. Ehdimme kiintyä Mauriin, vaikka yhdessäolomme kesti noinkin vähän aikaa, mutta siksi temperamentikas, iloinen ja hyvä saalistaja Mauri oli. Muistoissa olet kultainen Maurimme.

Ei kommentteja: