sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventtiaikaa


Hyvää adventtiaikaa ystävät, olette tukeneet ja palauttaneet minua maanpinnalle näiden elämänmuutosteni aikana, siitä kiitän teitä sydämestäni.


Olen todella tyytyväinen, että nauru ja iloisuus on palannut. En noiden ominaisuuksien paluuta huomannutkaan, mutta eräät tuttavat sen minulle päin naamaa sanoivat.

Yksi asia, joka tämän puolenvuoden aikana auttoi, oli Vertaistuki. Tuosta vertaistuesta sain tietää, kun keskustelin ystävän kanssa. Itse sain vertaistukea kirjallisuudesta ja kertomukset kirjoissa avasivat silmäni lopullisesti. Jos joku on kiinnostunut, niin kirjat ovat Kirjallisuutta-kohdassa tuossa oikeassa reunassa. Rautakehikko, jonka eräs toinen ystävä sanoi minua ympäröineen, on luhistunut. Miksi annoin kaiken tapahtua, ihmettelin? Mutta nyt en enään ihmettele tai oikeammin sanottuna en vaivaa ajatusta koko asialle. Olihan kokemus, totean vain.

Tällaisia mietteitä tänään, ensimmäisen adventtisunnuntain hämärtyvässä illassa.

5 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Kyllähän me osaamme nauttia näistä eri elämänvaiheista vaikkakin,ovat välillä "hurjan hankalia".Hyvää adventtia sinulle kaikista huolimatta.

Marjatta kirjoitti...

Kyllä on "vöyräs"talo tuossa Rahkasammaaleen taustalla. Siellä passaa puurtaa kesät ja talvet.Olis varmaan tunnelmallinen Joulu olla metsänsiimeksessä.

Rahkasammal kirjoitti...

Kyllä me porukan kans suunnitellaan, että joulu vietetään mökillä. Vai "vöyräs" .... näyttää vain :)))

Nina kirjoitti...

Hienoa, kun olet selvinnyt!
Kirjallisuus, jota olet lukenut, on minulle erittäin tuttua.
Olen elämässäni joutunut tekemisiin kyseisenlaisen ihmisen kanssa pahastikin ja vertaistuki on myös tuttua vuosien takaa.
Ei siinä rautakehikon sisällä heti ymmärrä, mistä on kyse, kun musta muuttuu valkoiseksi tiuhaan tahtiin ja toisinpäin.Onneksi tänä päivänä tietoa on saatavilla.

Tsemppiä sinulle kanssasisar!

Rahkasammal kirjoitti...

Tasapainoiselta tämä nyt rupeaa näyttämään, saa ulottuvuutta asiaan ja ennenkaikkea tietoa mistä oli kyse. Huulipyöreänä sai monta kertaa olla, missä nyt mennään? Surkuhupaista, ei tiedä itkeä vai nauraa, mutta tuossa rauhakehikossa ei tiennyt sitäkään.
Mennään eteenpäin kanssasisar ja pidetään henkisesti toisiamme kädestä :)