Sellaista se on

Perjantaina haettiin valokatteet, rakentaja soitti matkalta ja jujutti, että varaamani katteet oli myyty. Ehdin jo ajatella, että saahan ne jostain muualtakin. Sitten päästi naurun ja perui puheensa. Uhkasin kildata kun tulee katteiden kanssa, ei saa noin säikyttää. Hyvin kappalelukumäärä täsmäsi, ja kaikki hyvin. Kantoivat varastoon odottamaan mökille vientiä. Päivällä selailin kuitteja ja etsiskelin erkkerin ikkunoiden laskua. En tiedä, miksi siinä kuitteja selaillessani tuli taas anoppi mieleen. Aamulla oli jo käynyt mielessä. Hänen poismenostaan on vuosia, ja lähtö oli nopea. Pari vuotta ennen lopullista sairastumistaan hän sairaudestaan puhui, ja pyysi, että en sanoisi lapsilleen. Enkä sanonut. Muistan hänet iloisena, nauravana ja myötätuntoisena ihmisenä, joka osasi löytää hauskan puolen asiasta kuin asiasta. Sen jälkeen kun mies myi nuo tavarat, jotka anoppi olisi halunnut jättää minulle on anoppi tullut ajatuksiin mennen tullen. Tavaraahan saa, ei se tässä tärkein ole, mutta ajatuksena anopilta, että halusi jotain jättää itsestään muistoksi minijälleen oli kaunis. En ollut häneltä koskaan mitään vailla, joten voin sulkea tuon ajatuksen sydämeeni.