perjantai 13. elokuuta 2010

Huh mitä elämää?

Meinasin panna rajumman otsikon, mutta enpä kehtaa. Tänään siivosimme pihanperän tiloja. Ensimmäisenä raivasimme vessan ja varaston välimaastoa. Vettyneitä klapeja ja homeisia pölkkyjä oli vaikka kuinka paljon, hajoamispisteessä olevaa kipsilevyä, joka tahtoi pakosta murentua käsiin. Muutaman kerran kompastelin sähköjohdon putkeen, joka oli jätetty maanpinnalle. No poika sen sitten kaivoi maahan.

Varaston järjesteleminen olikin jo hermoja kysyvää hommaa, roskasäkkejä oli kasattu isot määrät täyttämään varaston lattiapintaa ja osa oli varaston seinustalle, niinkuin sitä peräkärryä ei olisi voinut hieman liikuttaa, että olisi vienyt jätesäkit kaatopaikalle. Tulihan se varasto monen tunnin rupeaman jälkeen kuntoon, ja ylimääräistä tilaakin sen verran, että voi nuo tavarat sisällä olevasta pesutilasta viedä sinne. Ulos niitä ei voi kasata, koska ne tarvitaan sitten rakentamiseen.

Ulkovessan siivouksessa tuli hepuli. Ekovessan kusiputki oli jätetty laittamatta paikalleen, ja nesteet olivat kerääntyneet vessan lattialle. Kolme reikää oli porattu lattiaan, eihän nesteet olleet ulos valuneet vaan olivat imeytyneet lattialautoihin ja seinänrakoihin. Sanoin pojalle, että soitetaan palokunta valvomaan kun poltetaan koko haiseva hyyssi. Emme kutsuneet vaan jätimme sikseen ja löin oven lukkoon. Poishan hyyssi on saatava. Pitääkin ilmoittaa miehelle, että jotain jäi, sopii ottaa sekin mukaan. Katselin netistä uutta hyyssiä, sellaista joka olisi samassa yhteydessä varaston kanssa. Varastollekin annoimme purkutuomion. Raivostuttaa tuo välinpitämättömyys.

Mieshän halusi ehdottomasti olla mökillä, ja siinä sivussa pitää paikkoja kunnossa ja rakennella samalla. Mutta eipä ehtinyt, kun aika meni chattaillessa ja vieraita naisia vikitellessä. Olimme muuten saada vieraankin yhtenä iltana, naishenkilö ajeli hidastellen tontin ohi. Varmaan huomasi, että määrättyä autoa ei ollutkaan pihalla, kävi tien päässä kääntymässä ja tontin kohdalla vielä yritti kurkkia kun hiljaa ajeli pois. Mitäs tuohon nyt sanoisi, ilmoittelisi noille 'rakkailleen' että on muuttanut pois, niin eivät naisparat kuluttaisi turhaan bensojaan.

Nyt kutsuu nukkumatti, huomenna taas jatketaan.

6 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Huh, mitä elämää, niin ompa tosiaan.Olet kovasti touhunnut ja touhua näyttää riittävän.Hyvä, kun olet jaksanut!

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Voin vain kuvitella sinut siellä mökillä tarmokkaana touhuamassa ja siistimässä paikkoja. Sitä ylmäärästä kun tuntuu kertyvän joka paikkaan. Miten se pois kuskaaminen ja kaatsille vieminen tuntuu aina niin mahdottomalta urakalta? Kun mun kesäloma alkoi siivottiin mökin nurkista kaikki vanhat ja risat kodinkoneet peräkärriin ja vietiin kaatopaikalle. Liiteristä löytyi lisää romua sekä ikivanhoja joustinsänkyjä, nojatuoleja ym. "Iki-Ihanaa" toisen ja kolammenkin kärryllisen verran. Sit tultiin kotia ja meidän liiteristä löytyin neljäs kärryllinen kaatsikamaa. Kyllä siinä kaatopaikan pojat tuli tutuksi. Itselle tuli hyvä mieli rojujen vähetessä ja paikkojen siistiytyessä.
Arvaa vaan löysinkö sieltä kaatopaikalta "vaihdokkeja" ????;)
Siis tavaraa:D
Tunnelmallista elokuuta.
Kaisa

Piri kirjoitti...

Mitä enemmän siellä mökillä rupeaa näkymään omien kättesi jälki, sitä nopeammin mökistä tulee sinun oma mökkisi. Kohta varmaan olet kääntänyt jo kaikki kivet, joten sitten voit hengähtää. Hengessä mukana.

Rahkasammal kirjoitti...

Marja-Leena; Kyllä tuota touhua on, tynnyrisaunaan en ole vielä koskenutkaan. Onneksi otin juuriharjan kotoa mukaan. Poika toppuuttelee, etten innostu liikaa ja hyvä niin.

Pajupirtin Kaisa; Kasasimme nuo jätesäkit yhteen ryhmään varaston nurkalle. Nyt pitää katsoa, miten ne hoitaa kaatopaikalle.
Arvaan, että löysit mielenkiintoisia 'vaihdokkeja' kaatikselta. Pitääkin tulla pistäytymään blogissasi, jos olet jo pannut niitä näytille.
Ihanan lämpimät illat ovat olleetkin, samoin sinulle leppoista elokuuta.

Piri; Kohta on kaikki kivet käännetty ,hih hih! Ja kyllä on mukava katsoa noita siivottuja kohtia tontilla, ensi viikolla alkaa sitten sisätyöt, ihanaa.
Kiitos kun olet hengessä mukana :)

Marjatta kirjoitti...

Kyllä täytyy ottaa kantaa tähän sinun puurtamiseen vaikkakin,tällä iällä ja töistä jäätyään pitäsi jo nauttia kättensä töistä.Pitkän päivän päälle on aika "köllähtää rupeamaksi".Aikoinaan pruukattin sanoa,pitää köllähtää ja lampaankaritsa vatsanpäälle niin uni tulee.

Rahkasammal kirjoitti...

Eiköhän tässä joskus sekin aika tule, että köllähtää rupeamaksi ja saa panna lampaankaritsan vatsan päälle. :))