Katsotaan rantaan!

Aikoinaan kun tontti ostettiin, niin kunnan rakennustarkastaja kävi tietysti mittomassa paikkoja, päärakennus oli sijoitettava tarpeeksi kauas rannasta, koska se tulisi ympärivuotiseen käyttöön. Viemäröinti sun muut maahan sijoitettavat jäteveden käsittelylaitteet tuli olla määrämetrien päässä rannasta ja naapuritontista. Samalla rakennustarkastaja antoi vinkkejä tontin näköä parantaviin toimiin, yksi sellainen oli puiden raivaus rannan ja tuvan väliseltä alueelta. Kuuset ja männyt pois, koivut jätätte, hyvä olisi myös raivata risukot pois, hän vielä sanoi. Tontilla on katajaa, raitaa, pihlajaa, pajua ja haapaa noiden edellämainittujen kuusen, männyn ja koivun lisäksi, joten vihreyttä riittää.

Muutama kesä meni, emme koskeneet ranta-alueeseen, olimme kuin herrankukkarossa tuon kasvillisuuden keskellä. Rakennuksen tultua ulkopuolelta valmiiksi, tiet ja piha-alue oli tasoitettu, rannasta ruopattu suurimmat kivet pois, rupesimme miettimään tuota risusavottaa. Ei muuta kuin isäntä moottorisahan kanssa kaatamaan puita! Ja jälki on sitten kuten rakennustarkastaja esitti, koivut on jätetty samoin haapa, sitä en antanut kaataa. Kauniina kesäiltana on mukava pysähtyä kuuntelemaan haavan lehtien havinaa. Puut oli kaadettu ja isäntä ne vielä samaantien hoiti klapeina pinoon. Ensialkuun ranta-alue näytti liiaksi karsitulta, mutta ihmeen nopeaan silmä tottui harvassa sojottaviin puihin. Järvi näkyy nyt paremmin ja onneksi noita puita jäi sen verran, että suojaavat piha-aluetta järveltä puhaltavilta tuulilta.

Tämä kuva on otettu puiden kaadon jälkeen päärakennuksen nurkalta, aluskasvillisuutta ei perattu täysin pois, perkaa sitten kun kasvaa liikaa näköesteeksi.