lauantai 26. kesäkuuta 2010

Et sinä minua unohtanut !!!!!

Lähdin juhannuspäivänä ajelemaan mökille. Ilma oli sopivan pilvinen, joten hellettä ei autossa tuntenut ainakaan alkumatkasta. Päivän päälle ilma lämpeni ja heiluttelin tuuletinta edestakaisin. Sininen tie on hyvä ajaa. Samoin tie Kyyjärveltä Viitasaaren suuntaan on parantunut näinä kuutena vuotena jota olemme tuota matkaa ajelleet. Matka joutui, autoja oli liikenteessä vähän.

Pari tuntia ajeltuani olin mökkitiellä, hitsi eikö sen lanauksesta ole kukaan huolehtinut? Tuli mieleen ensimmäiset käyntikerrat tontilla, sillä poikeuksella, että nyt tiellä oli hiekkaa ja syviä uria, aikaisemmin tiellä oli mättäitä ja syviä kuoppia.

Punainen rakennus vilkkui puiden välistä kun hiljalleen lähenin tonttia. Kaarsin piha-alueelle. Mökki seisoi tukevasti paikallaan, erkkerin isosta ikkunasta heijastui järven kuvajainen ja aaltojen hiljainen liplatus, kun ne törmäsivät rantahiekkaan. Avasin mökin oven, rauhallinen tunnelma tulvi vastaan. Oli kuin mökki olisi sanonut, 'et sinä minua unohtanut' ja mökin jokainen nurkka ja huone olisi hymyillyt onnellista hymyä, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta. Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin käynyt jättämässä hyvästit mökille. Ei en minä sinua unohtanut, toistelin ajatuksissani kun kiertelin eri tiloissa ja kirjoitin tietoja muistivihkoon.

Istuin tynnyrisaunan terassilla, join kahvia ja rakentelin ajatuksissani työjärjestystä. Mistä aloitan ja mikä on ensimmäisenä saatava kuntoon. Samassa silmäni osuivat joskus mainitsemaani lautapinoon, missä se on. Eihän ositus ole vielä lainvoimainen, että tontilta kumpikaan osapuoli saa myydä mitään ..... mutta lautapino oli hävinnyt????? Mitäs tuosta ajattelen, tulee se joskus arkipäiväkin, ja silloin voin selvitellä asiaa!!!!

Tummat pilvet rupesivat nousemaan järven päälle, ja oli aika suunnitella paluuta kotiin. Puolivälissä kotimatkaa yllätti raju vesi- ja raekuuro, mutta sekin loppui ja aurinko tuli näkyviin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No sinulla onkin tapahtunut enemmän ja vähemmän käänteitä elämässä sitten viime lukemani. Hienoa, että olet saannut pitää Rahkasammalen - se on varmasti hieno paikka. Minäkin pitkästä aikaa olen täällä bloggailumaailmassa - poistin fb-tilini käytöstä ja yritän kestää vieroitusoireet ....:D Se on jotenkin masentava paikka ja liian paljon tulee oltua koneella kun siellä roikkuu tiiraamassa mitä tapahtuu tai pelaamassa. Minulla kun on tuo työssäkäynti vielä arkitouhuissa mukana, niin ajankäyttöä pitää vähän miettiä.

Rahkasammal kirjoitti...

Totta, tapahtumia on ollut roppakaupalla viime aikoina, mutta eteenpäin mennään, vaikka käsi maata viistäen. Rahkasammal on hieno paikka, ja kun sen vielä tuosta laitan kuntoon, niin hyvä tulee:)
Huomasin kuviasi fb:ssa kun olitte pyöräilemässä, hieno tapa tutustua kotiseutuun ja saa rauhassa tutkailla mielenkiintoisia paikkoja ja niitä teillä näkyi olevan.
Minä olen nyt päivitellyt tätä Rahkasammal-blogia, nuo muut blogit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kyllä fb:ssa ajan saa kulumaan, itsekin olen vain pelaillut, enkä ole vaivautunut kokoamaan kavereita, muuta kuin sen mitä tuo FB:lle tarvii.
Mukavaa kesän jatkoa sinulle ja älä hurjastele pyörän kanssa :)))))