Kohta on tämäkin vuosi mennyt ja uusilla ajatuksilla odotetaan uutta vuotta. Kuuntelen sivukorvalla uusien presidenttiehdokkaiden ensimmäistä keskustelua. Ja mikä on keskustelun aihe? Niitä kuuluu olevan useampi, mutta mielenkiintoisia näkökulmia nämä kaikki esittävät. Sitten maaliskuussa saamme uuden presidentin. Hyvä presidentti meillä on ollut.
Poika on laittanut mökin talvikuntoon. Jouluksi ei sinne kuitenkaan mennä. Säätiedotus lupaa todella kelvotonta keliä K-Suomeen, joten pysymme kotona. Avantouinti on edelleen pojan harrastuksena talvella. No avanto palvelee isona avantona pilkkimiseen, mutta yrittäähän aina voi.
Kävin tk:ssa "valittamassa" kipeytynyttä olkapäätäni. Nuori naislääkäri totesi, että "sullakin alkaa olemaan tuota ikää, joten nuo lihaskivut eivät ole mikään ihme ......" No lihaksia rentouttavaa lääkettä hän sitten määräsi, hainpa sen samantien apteekista. Hah, hah, en toteamuksesta kuitenkaan loukkaantunut, ikää sitä tulee hänellekin :)))))) ja oli muuten reipas ja asiallinen tyttö :)
Paneudun tuohon presidenttikeskusteluun ja toivottelen meille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2024.
torstai 21. joulukuuta 2023
torstai 21. syyskuuta 2023
Huh mikä vuosijakso!
Pitkästä aikaa täällä. Panin otsikoksi "Huh mikä vuosijakso", tarkoittaa tämän ja edellisen postauksen välistä aikaa. Paljon on tapahtunut. Ensinnäkin sain elokuun -22 lopulla nielemisongelman. Se saatiin hoidettua, kun pantiin juomaan happosalpaajaa.
Nielemisongelma helpottui jonkin verran, niin jouluna -22 sain koronan. Sitä ei voinut välttää kun kaikki sitä potivat oli sitten rokotettu tai ei. Korona alkoi kovalla yskällä ja senkka nousi yli 200. Päivystyksessä laittoivat kanyylin ja antibioottia annettiin sen kautta 3 kertaa päivässä viikon ajan. En lähtenyt sairaalaan kun pystyin kuitenkin liikkumaan ja kuumetta ei ollut. Yskä saatiin loppumaan ja senkka normaaliin.
Vuoden -23 alussa sitten meni ääni. Noin vain, ei mitään ennakkovaroitusta, aamulla oli ääni pois. Sain jotenkin soitettua tk:n ajan lääkärille, onneksi otin pojan "tulkiksi" joten sain asiaani hoidettua. Lääkäri ei osannut sanoa tilanteeseeni mitään, vaan yritti keskussairaalasta saada erikoislääkäriä kiinni. Eihän se onnistunut oli perjantai-ilta ja lääkärit olivat jo lähteneet töistä???? Tk:n lääkäri määräsi sitten samoja lääkkeitä, joita olin aikaisemminkin saanut kun koronaa hoidettiin. Tiesin, että kävelen pitkin seiniä kun ko. lääkettä otan. Keuhkokuvat ym. muut kokeet olivat arvojen sisällä koko ajan vain ääni oli poissa. Kyseiset lääkkeet jäivät syömättä. Tällä hetkellä ääni kuuluu, nielemisvaikeus helpottui, yskä on poissa ja senkka on 7:ssä. Joten huh, huh! Koko tämän rumban ajan lääkkeenä oli happosalpaaja.
Mökillä ei ole tullut käytyä, puolikuntoisena en ole sinne lähtenyt. Poika on hoitanut mökin kuulumiset. Juhannuksena (-23) olimme porukalla mökillä ja purimme vuosikausia olleen lautapinon ja saimme paikan siistittyä. Toinen asia koskeekin sitten mökkialueen asukkaiden välistä keskustelua, jota ollaan käyty tienhoitoon liittyen. Siitä ei tullut juuta eikä jaata, kun osa porukasta ei ollut innostunut tieisännöintiin, joten tienhoito jatkuu kuten ennenkin. Hyvä kun välit säilyivät!, no sen aika näyttää.
Alkusysäys tieisännöintiin tuli tienpäässä olevilta mökkiläisiltä, meinasivat jäädä kelirikon alle. Juhannuksena asetettiin uusi putki, jonka yhteydessä ruopattiin ojia tien molemmin puolin. Ruoppauksen jälkeen oli ojasta irronnut mättäitä ym. turpeita, jotka tukkivat putken. Tottahan vesi näinollen tulvii ja syö tietä. Joku kuitenkin keksi mennä tarkistamaan, miksi putki ei vedä. Sai turppeet ym. tukokset irti ja oli itsekin mennä sitten imun mukana. Tie tuli ajokuntoon. Nyt on muutenkin ollut tosi sateinen kesä, että tällaista.
Nielemisongelma helpottui jonkin verran, niin jouluna -22 sain koronan. Sitä ei voinut välttää kun kaikki sitä potivat oli sitten rokotettu tai ei. Korona alkoi kovalla yskällä ja senkka nousi yli 200. Päivystyksessä laittoivat kanyylin ja antibioottia annettiin sen kautta 3 kertaa päivässä viikon ajan. En lähtenyt sairaalaan kun pystyin kuitenkin liikkumaan ja kuumetta ei ollut. Yskä saatiin loppumaan ja senkka normaaliin.
Vuoden -23 alussa sitten meni ääni. Noin vain, ei mitään ennakkovaroitusta, aamulla oli ääni pois. Sain jotenkin soitettua tk:n ajan lääkärille, onneksi otin pojan "tulkiksi" joten sain asiaani hoidettua. Lääkäri ei osannut sanoa tilanteeseeni mitään, vaan yritti keskussairaalasta saada erikoislääkäriä kiinni. Eihän se onnistunut oli perjantai-ilta ja lääkärit olivat jo lähteneet töistä???? Tk:n lääkäri määräsi sitten samoja lääkkeitä, joita olin aikaisemminkin saanut kun koronaa hoidettiin. Tiesin, että kävelen pitkin seiniä kun ko. lääkettä otan. Keuhkokuvat ym. muut kokeet olivat arvojen sisällä koko ajan vain ääni oli poissa. Kyseiset lääkkeet jäivät syömättä. Tällä hetkellä ääni kuuluu, nielemisvaikeus helpottui, yskä on poissa ja senkka on 7:ssä. Joten huh, huh! Koko tämän rumban ajan lääkkeenä oli happosalpaaja.
Mökillä ei ole tullut käytyä, puolikuntoisena en ole sinne lähtenyt. Poika on hoitanut mökin kuulumiset. Juhannuksena (-23) olimme porukalla mökillä ja purimme vuosikausia olleen lautapinon ja saimme paikan siistittyä. Toinen asia koskeekin sitten mökkialueen asukkaiden välistä keskustelua, jota ollaan käyty tienhoitoon liittyen. Siitä ei tullut juuta eikä jaata, kun osa porukasta ei ollut innostunut tieisännöintiin, joten tienhoito jatkuu kuten ennenkin. Hyvä kun välit säilyivät!, no sen aika näyttää.
Alkusysäys tieisännöintiin tuli tienpäässä olevilta mökkiläisiltä, meinasivat jäädä kelirikon alle. Juhannuksena asetettiin uusi putki, jonka yhteydessä ruopattiin ojia tien molemmin puolin. Ruoppauksen jälkeen oli ojasta irronnut mättäitä ym. turpeita, jotka tukkivat putken. Tottahan vesi näinollen tulvii ja syö tietä. Joku kuitenkin keksi mennä tarkistamaan, miksi putki ei vedä. Sai turppeet ym. tukokset irti ja oli itsekin mennä sitten imun mukana. Tie tuli ajokuntoon. Nyt on muutenkin ollut tosi sateinen kesä, että tällaista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)