Ulkoilupäivä

5.2.11
Tänään pidettiin ulkoilupäivä ja se piti sisällään puunkaatotalkoot. Siinäpä sitä olikin ohjelmaa. Lunta on metsässä saati noiden aurauksien reunoilla. Oli oikeastaan hauskaa kahlata lumessa, en enään muistanutkaan sitä, nyt sitä kahlaamista on saanut tarpeeksi ainakin muutamaksi vuodeksi.

Syy, miksi tähän aikaan vuodesta pidettiin nuo puutalkoot, oli vähän pakkotilanne. Sähkölinjojen vieressä oli mänty ruvennut kallistumaan linjoille se oli kaadettava, samoin talon päädyssä oli mänty uhkaavasti kasvanut vinoon, nyt se kaadettiin. Muutama koivu ja mänty rannan ja mökin väliseltä alueelta. Nuo viimemainitut tulivat siinä sivussa kun kerran töihin alettiin niinpä kaadetaan nekin samantien, eipähän kaadu kevätmyrskyjen aikaan.

Toisin paikoin puu piti saada kaatumaan määrättyyn suuntaan, virhesuuntaa ei saanut tulla, haettiin vinssi ja poika väänsi sitä ja minä kiskoin köyttä jossain raossa. Hyvin kaikki meni, punaiset posket tuli, vaatteet ja kengät kastuivat, voimat hupenivat kun kannettiin pätkityt pöllit pinoon ja naurua ruokapöydässä kun muisteltiin mitä kaikkea päivän aikana tapahtui.

Mökillä 29-31.10.10

Perjantaina ajelimme mökille. Iltapäivä alkoi olemaan jo pitkällä, mutta rupesimme kuitenkin tutkimaan ja asettelemaan sähkötoiminnat päälle. Pikkupakkasta on öisin ollut mökilläkin, mutta lauantaita vasten yöllä satoi lunta, joka päivällä muuttui vesisateeksi ja rännäksi. Sunnuntaina oli taas lämpöasteita, mikä olikin mainio sää tehdä loppuja ulkosiivouksia. Hajallaan olleet oksat keräsimme yhteen kasaan, ja oksimme ohkaisia puita sopivan kokoisiksi rangoiksi odottamaan pätkimistä. Rantakin tuli siinä sivussa putsattua, vanha vesiputki kiskottiin irti ja vietiin talteen. Mukava oli taas kierrellä ja ihastella aikaansaannoksia.

Lauantaina jutustelin naapurin kanssa talven lumen aurauksista, ja sekin asia tuli järjestykseen. Nauroinkin pojalle, että saamme nuo muut hommat hoidettua, niin alkutalvesta pääsen täysillä noiden sisätöiden kimppuun ts. katselemaan niille tekijää. Mielenkiinnolla odotan sitä aikaa.

Missä ihmeessä se ulkovalojen rele on .... löytyihän se.

Katsotaan rantaan!

Aikoinaan kun tontti ostettiin, niin kunnan rakennustarkastaja kävi tietysti mittomassa paikkoja, päärakennus oli sijoitettava tarpeeksi kauas rannasta, koska se tulisi ympärivuotiseen käyttöön. Viemäröinti sun muut maahan sijoitettavat jäteveden käsittelylaitteet tuli olla määrämetrien päässä rannasta ja naapuritontista. Samalla rakennustarkastaja antoi vinkkejä tontin näköä parantaviin toimiin, yksi sellainen oli puiden raivaus rannan ja tuvan väliseltä alueelta. Kuuset ja männyt pois, koivut jätätte, hyvä olisi myös raivata risukot pois, hän vielä sanoi. Tontilla on katajaa, raitaa, pihlajaa, pajua ja haapaa noiden edellämainittujen kuusen, männyn ja koivun lisäksi, joten vihreyttä riittää.

Muutama kesä meni, emme koskeneet ranta-alueeseen, olimme kuin herrankukkarossa tuon kasvillisuuden keskellä. Rakennuksen tultua ulkopuolelta valmiiksi, tiet ja piha-alue oli tasoitettu, rannasta ruopattu suurimmat kivet pois, rupesimme miettimään tuota risusavottaa. Ei muuta kuin isäntä moottorisahan kanssa kaatamaan puita! Ja jälki on sitten kuten rakennustarkastaja esitti, koivut on jätetty samoin haapa, sitä en antanut kaataa. Kauniina kesäiltana on mukava pysähtyä kuuntelemaan haavan lehtien havinaa. Puut oli kaadettu ja isäntä ne vielä samaantien hoiti klapeina pinoon. Ensialkuun ranta-alue näytti liiaksi karsitulta, mutta ihmeen nopeaan silmä tottui harvassa sojottaviin puihin. Järvi näkyy nyt paremmin ja onneksi noita puita jäi sen verran, että suojaavat piha-aluetta järveltä puhaltavilta tuulilta.

Tämä kuva on otettu puiden kaadon jälkeen päärakennuksen nurkalta, aluskasvillisuutta ei perattu täysin pois, perkaa sitten kun kasvaa liikaa näköesteeksi.

Syysaurinkoa

Aurinko laskee länteen ja kultaa erkkerin ison ikkunan.

Risuja, risuja .....

Siivosin nuorenmiehen kanssa rannan ja rantapolun. Puiden sahauksen yhteydessä oli tielle kertynyt useita kasoja sahanpurua ja risuja, ne oli saatava pois ennen maatumista. Nuorimies innostui vielä keräämään rantametsiköstä sinne jääneet oksat ja risut. Niitähän oli ja lisääkin löytyy, mutta onneksi isommat ovat jo siisteissä kasoissa.

Eivät kyllä komista rantaa, mutta ovatpahan ainakin kasoissa.


Sammalkuva, ettei Rahkasammal unohdu ;)

Mitä mökille kuuluu

Mökillä käynti oli pikavisiitti juhannusviikolla. Rantapuuston roskat ovat vielä maastossa odottamassa siivousta. En ruvennut niitä sieltä kokoamaan, vaan otin pajunoksia isännän kanssa. Pajut toin kotiin odottamaan, että niistä saan jotain aikaiseksi. Pajutöitä tekevien blogeissa on paljon kauniita kuvia tehdyistä pajukoristeista;)


Mökkialue on luonnontilassa, tarkoittaa, että sinne ei tehdä nurmikoita. Kukkaistutukset teen astioihin. Ulkoseinäpanelin lopuista on tehty kaksi kukkalaatikkoa, ovat aivan hauskan näköisiä.


Korvasienet ovat ottaneet kasvupaikakseen tulevan terassialueen.


Tontilla kasvaa runsaasti Suopursua. Aikanaan kun mietin tälle blogille nimeä tuli Suopursun kasvupaikka mieleen, ja sehän on Rahkasammal. Nyt on mökin nimeksi tullut tuo ko. nimi.


Metsätähti kukkii kauniin valkoisena.

Puusavottaa

Järven jäät ovat sulanneet ajat sitten. Vesi nousi ja veti sulavat jäät pitkälle rantaan.


Mökin sisätöissä ei ole edistystä tullut, seinien lakkauksen ja paikkojen siivouksen jälkeen. Tontilla sensijaan on rannan ja mökin väliseltä alueelta kaadettu mäntyjä ja kuusia. Näköala järvelle on avoin, vaikka koivut jätettiinkin antamaan hieman näkösuojaa.


Kaadetut puut on pätkitty ja klapit on pinottu. Metsässä on oksia ja rompetta, joten siinä lisää työtä.

Maaliskuun ilta-aurinko

Sanotaan, että maaliskuu maata näyttää. Näin ei ole ainakaan vielä. Lunta näkyy olevan metsässä ja ilmatkin, vaikka ovat nollan seutuvilla, eivät ole sitä sulattaneet. Ajankohta on maaliskuun 19. iltapäivä.

Ranta

Syksyllä kaivuri kävi vielä siistimässä rantaa isommista kivistä, jotka haittasivat veneen rantautumista. Ja sitämyöten tontti alkoi olla suurinpiirtein kunnossa. Niinhän me luulimme!

Rantatie
Vahinko sattui kun kaivuri oli ruoppaamassa rantaa. Yrittäessään siirtää isoa kiveä kaivurin hydrauliletku katkesi ja rannalle lensi öljyä. Kannonkosken palomiehet kävivät sitten 'siistimässä' rannan, nakkelivat turvetta rantaan ja kiville, joissa oli hydrauliöljyä. Heidän mielestään öljy haihtuu itsestään. Mutta niinpä ei käynytkään, seuraavana kesänä ilmestyi öljylauttoja veteen. Turve oli imenyt öljyn itseensä ja tarttunut rantaruovikkoon, josta se purskahteli pintaan kun rannalla käveli.

Öljy kelluu vedessä
Uimapaikka oli mennyttä. Otimme yhteyttä kunnan ympäristöhuoltoon ja sieltä määrättiin kaivuri ruoppaamaan ranta uudelleen. Aikaa kului, ja ranta oli edelleen ruoppaamatta ja lisäksi oli kesäloma-aika. Rantaa ei pystynyt käyttämään, mutta kasvustoa saattoi ihailla.

Kukat hävisivät
Lopulta kesälomakausi päättyi. Otimme uudelleen yhteyttä kunnan ympäristöhuoltoon. Johan rupesi tapahtumaan. Palopäällikön käskystä ranta piti ruopata heti ja uusi puhdas hiekka on toimitettava tilalle, vahingontekijän toimesta, ja niin kaivuri oli kohta ruoppaamassa rantaa uudelleen. Öljyhiekkaa kuljetettiin peräkärrykaupalla muualle ja uusi puhdas hiekka tuotiin tilalle.

Uusi uljas ranta
Ensimmäisen kesän kokemuksena oli myös metsästyskausi. Sorsanmetsästäjät olivat tottuneet ampumaan rannan suuntaan ja samoin hirvimiehet kävivät metsällä tonteilla, puunlatvat vain napsuivat poikki. Nyt nämä tontit oli myyty ja metsästysapajat olivat mennyttä.

Porakaivo ja vesi

Alunalkaen suunnitelmissa oli, että tontille tulee kaivo, onko se rengas- vai porakaivo sitä ei vielä oltu päätetty. Kaivinkoneen tehdessä tontin raivausta selvisi, ei rengaskaivoa. Liian paljon isoja kiviä. Siispä porakaivo. Pyysimme muutamalta porakaivofirmalta tarjousta, joista sitten valitsimme Jämsässä toimivan yrityksen. Työ oli "veden tulo varmaa" periaatteella. Tarkoittaa, että vedentulo varmistetaan ja kaivoon jätetään firman pumppu muutamaksi päiväksi.

Heinäkuun lopulla 2006 saimme sitten porakaivon tekijän paikalle. Porausfirman autot saapuivat sovittuna päivänä. Poraaminen ja putkien asettelu tapahtui sujuvasti. Peruskallio tuli vastaan n. 20 metrissä, syvyyttä kaivolla on 62 metriä. Työhön meni 4,5 tuntia, pumppu oli asennettu kaivoon ja vettä oli juoksutettu. Nopeaa oli toiminta.

Porauskalustoa.
Oma pumppu asennettiin kaivoon. Vesiputket ja sähköliitännät oli tehty ammattimiesten avustuksella. Putket voitiin kytkeä vesijohtoon.

Kaivo valmis liitettäväksi vesijohtoon.
Kun tuvan painesäiliöön saatiin vesi tuli ajankohtaiseksi ottaa vesianalyysi. Syksyllä terveystarkastaja kävi ottamassa vesinäytteen. Tulosten tultua kaikki muut arvot olivat ok, mutta vedessä oli liian paljon mangaania. Vettä ei saanut käyttää talousvetenä. Siinä sitä sitten pähkäiltiin ja mietittiin terveystarkastajan kanssa, mitäs nyt. Sovittiin veden juoksuttamisesta ja uuden vesinäytteen ottamisesta keväällä.

Vedensuodatin
Keväällä v. 2007 vesitulos oli mangaanin osalta sama, liian korkea. Löysin netistä vedensuodattimia valmistavan WatMan -sivut. Sinne sai lähettää vesianalyysin ja paluupostissa tuli tarjous sopivasta vedensuodattimesta.

Koko kesä juoksutettiin vettä, terveystarkastajan kehotuksesta, mutta muutoksia ei vedessä tapahtunut. Syksyllä sitten ostimme vedensuodattimen, joka asennettiin paikoilleen kun sisätyöt sen sallivat. Samantien pyysin sitten terveystarkastajaa ottamaan uuden vesinäytteen.

Syksyllä v. 2008 otetun uuden vesinäytteen mukaan vettä saa käyttää talousvetenä ts. on juomakelpoista.

Vaunu tuodaan tontille

Nyt saatoimme tuoda asuntovaunun ja tynnyrisaunan tontille. Vanhasta kokemuksesta tiesimme, että yöpyminen ja mahdollisuus peseytymiseen, on hyvä olla järjestettynä, muuten rakentamisesta ei tule mitään ja työt eivät etene.

Vaunu ja tynnyrisauna tontilla.

Kesän aikana maalasin tynnyrisaunan saman väriseksi kuin muutkin rakennukset tulevat olemaan. Pressu asetettiin vaunun ja saunan välille, oli vähän suojaa sateelta.

Katoksen alla

Tontin raivaus

Toukokuun lopussa v. 2005 alkoi sitten kaivuutyöt tontilla. Kaivinkoneurakoitsija oli paikallinen, joten työt etenivät jouhevasti. Yhteistyössä hiekan tuojan ja kaivuun kanssa työ eteni niin, että saimme tien ja pihatasaukset pettämättömään kuntoon.

Keltainen merkkikeppi!
Tien pohjatöitä tehtäessä joutui hiekka-auto ajamaan tontin tietä täydessä lastissa. Lopulta tie petti ja auto upposi aksiloita myöten. Kaivinkone tuli apuun ja veti auton pois. Tietä yritettiin pohjustaa, mutta se ei vain kestänyt. Lopuksi ei auttanut muu kuin katkaista Bonvestan tie, että yläpuolinen vesi saatiin juoksemaan rinteeseen. Johan rupesi mökkitiekin kestämään.

Vesi makaa tienpohjalla.

Vaunun vienti Piispalaan

Tontille on matkaa toistasataa kilometriä. Oli itsestään selvää, että asuntovaunu viedään tontille kun rakentaminen alkaa. Tontin raivauksen ja pohjatöiden ajaksi vaunu vietiin Piispalan leirintäalueelle. Vaunussa kävimme yöpymässä ja näin säästimme polttoainekuluja, kun ei tarvinnut joka ilta ajaa Ilmajoelle.

Vaunu on paikallaan.

Tontti

Ensimmäinen käynti Bonvestan tontille tehtiin syksyllä 2004. Tie oli kuoppainen ja ranta oli yhtä ryteikköä. Silti paikka oli erikoinen ja otimme yhteyttä Bonvestan myyntiedustajaan. Yhtenä vaatimuksena oli, että tontilla on sähkö. Sähkön saannin varmistuttua oli ajatus tontin ostamisesta varma. Kohta olimme kivikkoisen rantatontin omistajia ja tiedossa oli valtavasti työtä.

Olimme keskustelleet myyntiedustajan kanssa mökille tulevasta sähköstä. Hän kertoi lähettävänsä luonnoksen kauppakirjasta. Kauppakirjassa ei kuitenkaan ollut mainintaa sähköliittymästä ja tarkempi selvitys paljasti, että sähkösopimusta ei ko. tonteille ollut. Asia kuitenkin järjestyi ja sähkösopimus saatiin ennen kaupantekoa.

Rakennuslupien haku ja rakennustarkastajan käynti tontilla. Hän antoi rakentamiseen neuvoja ja ohjeistuksia ja katsoi, että rakennusten sijoitukset tulevat määräysten mukaisesti. Rakennuksesta tuli talvikäyttöön sopiva ja sekin tuli ottaa suunnitteluvaiheessa huomioon.

Puita kumossa.