Raskin luopua - lopultakin

Olen jossain postauksessa kirjoittanut, että panen asuntovaunun myyntiin. Nyt sen sitten sain aikaiseksi, myin sen. Päätös oli melkein extempore, parin päivän viiveellä. Olihan myyntiin aihettakin, ei ollut oikein sopivaa vetoautoa ja tuossahan se olisi omia-aikojaan seisonut. Ostaja ilmaantui kohta seuraavana päivänä kun olin sen pannut tori.fi:hin. Kysyjiäkin oli. Olin pannut lopullisen hinnan, enkä mennyt sitä laskemaan, niinpä kysyjät jäivät kysyjiksi.

Vaunu pääsi hyvään kotiin, pihavaunuksi. Hyväkin, tuon ikäiselle vaunulle. Kunnossa se oli, katsastettu ja siisti. Hyviä eläkepäiviä toivottelin, kun vaunu hävisi koivukujan päähän.

Kevättä kohti

Onhan ollut helmikuuta, pakkasta, suojaa (melkein), lunta ja tuulta. Toiveissa siis kaunista kesää. Eikös sitä sanota, että kylmän talven jälkeen tulee kunnon (lämmin) kesä. Nyt ollaan toiveikkaita, että näin on.

Olen suunnitellut asuntovaunun myyntiä. Laitan sen tori.fi:hin kun ehdin. Asuntovaunussa on paljon muistoja; Katiesta, tehdyistä reissuista, mutta hyvin se on palvellut ja katsastuksestakin selvittiin.

Oltiin - missä oltiin? :)

Oltiin reissussa pohjoisessa! Pidin matkapäiväkirjaa koko ajan, joten se on mukava koota. Kuvia tuli otettua, tottakai.

Teimme matkan asuntoautolla. Hankinta vaiheessa pidimme tähtäimenä, että voimme kumpikin sillä ajaa, jos on tarvista. Matkaa kertyi 3146 km, josta matkasta ajoin n. puolet. Alun jälkeen autonkäsittely sujui. Olen tottunut lattiavaihteisiin ja nyt olikin kyse toisenlaisista vaihteista, ne ei sitten millään tahtoneet mennä päälle, varsinkaan viitonen. Peruutusvaihteen käyttö onnistui heti:) Opettajastahan se oli kiinni, että hänellä riitti kärsivällisyyttä. Eipä pahemmin sanonut, kuin että 'meinaatko ajaa 80:llä kotiin saakka?', oltiin Suomussalmen seutuvilla ja piti ajaa Länsi-Suomeen. Vauhti nousi pikkuhiljaa, lopuksi oli viitonenkin päällä. En paukutellut henkseleitä, kun kotiin päästessä sain kehuja ajostani .... tiedetäänhän nuo mäet, ei ole mitään laakeeta aakeeta! :)

Kuvia ja kertomusta Sivut/Kuukkeli 5.-23.8.2011

Kukkien kesä

3.8.11
Elokuun vilpoiset aamut, yökaste ruohikossa, aurinko paistaa. Lämmin ja kaunis kesä on lopuillaan. Tottahan vielä tulee lämpimiä päiviä, ainakin säätiedotusten mukaan. Nopeaan kesä meni mukavien 'töiden' merkeissä. Olen aina nauttinut puuhastelusta kasvimaalla ja puutarhassa ja sitä olen tälle kesälle tehnyt.




Tämä pieni ruusukimppu oli kaunis huomionosoitus. Pidänhän ruusuista kuten olen joskus maininnutkin.

Uusia kokemuksia

28.6.11
Juhannus meni sateiden merkeissä. Savusaunan lauteilla ja jutustellessa kului aattoilta pitkälle yöhön. Yökosteus oli laskeutunut ja hiveli vilpoisesti paljaita jalkoja kun viimein hipsimme tupaan.

Mökin kuulumisista, listoja laitetaan ja mitä nyt muuta pientä, väliovet ovat paikoillaan. Pesuhuoneen puoli on valmis. Kaapistot ja vesikytkennät on laitettu. Suihkukaapin jätin loppujen lopuksi pois. Se oli jo osin asennettu kuten tuolla aikaisemmassa postauksessa kuvasta näkyy. Nyt suihkukaappi on myynnissä tori.fi sivuilla. Myynnin syyksi tuli tilanahtaus ja -suunnitelmien muutos, mutta ei se mitään, myyn kaapin pois. Tuvan puolella lattia odottaa laminaatteja, joku päivä nekin ovat paikoillaan. Puusavottaa on pidetty ja järvi näkyy mukavasti tuvan isosta ikkunasta.

Iltanuotiolla on myös istuttu ja ihailtu yöllistä maisemaa, kuunneltu yölintujen laulua, paistettu makkaraa ja hätistelty sääskiä. Ostin uistimen, sitähän olin suunnitellut jo aikaisempina kesinä. Sain 'kehuja' uistimesta, että sillä ei voi saada kalaa. Mutta annas olla oltiin yhtenä iltayönä kalassa, ja tällä 'kehutulla' uistimella saatiin kolme haukea ja muutama ahven. Ei ole koiraa karvoihin katsomista. Olen oppinut uistelemaan :)

Sain muuten olla mukana hirviampumaharjoituksissa ja ampuakin hirvikiväärillä seisovaan kohteeseen. Ja markan osumat neljä kertaa. Joka on ollut ampumaradalla niin tietää mitä nuo markan osumat hirvikiväärillä tarkoittaa. Kaikkea uutta sitä oppii, mutta olihan mielenkiintoinen kokemus.

Oliskohan tauon paikka

14.3.11
Olen pitänyt melko tiivistä kuvakerrontaa joulukuun loppupäivistä alkaen, ja kaikki on ollut tätä purkamista, rakentamista, mittomista ym. ym. Nyt ajattelin pitää tauon. Työt ovat niin hyvässä mallissa, että tauko ei tee mitään. Vuoden verran on vielä aikaa kun mökki on oltava tarkastettu.
Vautsi minä tein sen, paukuttelenko henkseleitä, vai mitähän radikaalia tekis? Taidan lähteä hoitamaan muita asioita. Kuka se sanoikaan, että eläkeläisellä on aikaa, ja katin kontit sanon minä. Niinpä tuo tuntuu kiirettä pitävän, että ei uskos. Istumaankin on ehtinyt vain sen, mitä noissa portaissa pakkoistumista hain, kun ilman kaiteiden turvaa jouduin niissä kulkemaan. Ja maate ei ole ehtinyt ollenkaan, sellaista se on. No vitsi vitsi, kyllä minä olen nukkunut aivan normaalit yöunet.

En minä mihinkään häviä, työt jatkuvat tauon jälkeen. Tauko voi olla pitkä tai lyhyt, todennäköisesti lyhyt. Eihän tätä projektia malta jättää, kesäkin tulee. Muuten puhuin tuolla jossain postauksessa, että menen pilkille. Pilkille menimme viime viikonlopulla. Istuttiin useamman reiän ääressä, mutta mitään ei tullut, ei edes nykäissyt. Naurettiin, että tämä reissu oli sellaista opettelua. Kyllä meillä asiantuntija oli mukana, mutta ei ne kalat siitäkään innostuneet. Tyhjin toimin palailimme mökin lämpimään. Kunhan tässä mennään kevemmäs, niin reissu uusitaan. Mukavahan siellä oli istua, ja toivoa, että nappaa nyt.

Kuuntele ensin

19.2.11
Nukuin hyvin ja pitkään. Kahvi oli valmiina ja tuoksu leijui parvelle. Pakkasta lähemmäs -30 astetta, mutta sisällä ei ollut kylmä. Rauhallinen aamu. Kohta poika innostui menemään pöllikasalle tekemään klapeja. Pukeutui kunnolla kylmään ilmaan.

Ovelle koputettiin, naapuri siellä kyseli lisävirran saantia ja mistä sitä saa. Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen oli .... Vattenfallilta tietenkin. En ehtinyt sanoa mitään, poika oli huomannut tulijan ja tuli sisälle. Miehet jatkoivat juttua ja selvisi, että auto oli hyytynyt eikä käynnistynyt. Se siitä lisävirran saannista. Onneksi kuuntelin :)) aikainpäästä vielä hymyilytti koko lisävirta. Naapuri sai autonsa kuntoon ja pääsi liikenteeseen, sivuhuomautuksena.

Onnistumisen tunne

Kuu luo pitkiä varjoja mökin ja rannan väliseen metsikköön. Kaunista, seison pitkän aikaa ikkunan ääressä ja käyn mielessäni läpi tapahtumia. Mökin lunastamista, loppurakentamisen aloittamista ja päättäväisyyttä, jolla olen vienyt asioita eteenpäin. Tulee onnistumisen tunne. Sanoisinko, tämä on ollut raskasta? Onhan se sitäkin ollut, mutta olen selvinnyt. Usko onnistumiseen ei ole kertaakaan horjunut. Nyt kun ollaan loppusuoralla ja tehdään noita tekemättömiä töitä valmista tulee ja mieli on valoisa, tuo onnistumisen tunne voimistuu koko ajan.

En ole niin itseriittoinen ihminen, etten olisi tarvinnut läheisiäni. Heiltä olen saanut apua tavarankuljetukseen, kuuntelijoita, kun asiat ovat kiukuttaneet tai jos olen tarvinnut naurukaveria niin aina on ollut läheisiä samalla aaltopituudella. Ja ei sovi unohtaa teitä blogiystävät, teiltä olen saanut maanpinnalle palautusta, kun olette kommentoineet asioihin monelta kantilta. Ja tuon ammattimiehen löytymistä, joka tekee työt.

Ystävät ovat ....

Mikä tuo vilkutus on?

3.1.11
Jarruvalo rupesi vilkkumaan kun olin puolimatkassa tulossa mökille. Sää oli kostea ja lunta satoi kun lähdin kotoa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että lumi on jäätynyt johonkin väliin, ja sen takia tuo vilkutus. Pysähdyin Kyyjärvellä, ja sain huoltomiehen apuun. 'Jarruneste on vähissä ja taitaa olla jo loppunut', sanoo huoltomies ja kaataa pullosta jarrunestettä tyhjään säiliöön. Sitten lähdin jatkamaan matkaa ja vilkutus oli loppunut. Että näin. Nytpä tiedän senkin.

Menin sunnuntaina kotiin hoitamaan asioita. Niiden perässä saikin juosta koko maanantaipäivän. Jossain välissä kävin tyttären ja vävyn luona kahvilla, ja sopimassa osasta asioiden järjestelyä. Mainitsin tuosta lumisateesta ja täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran olen noin pitkän matkan ajanut tosi huonossa kelissä. Matkalla soitin auramiehelle, että tulee auraamaan mökkitien jossain välissä, huomenna hommat jatkuu ja timpurin on päästävä työpaikalle.
Kerron sitten töistä kun ovat ajankohtaisia, mutta tulee mielenkiintoinen viikko :)

Suunnitelman muutos

Virgis Stakėnas - Erelio brolis
Kuunnellaan musiikkia.

Uuteen kotikuntaan muutosta ei tule mitään, ainakaan vähään aikaan. Ei tuonne mökille saa vakituista osoitetta, eikä sitä saa ottaa käyttöön, ennenkuin siellä on pidetty lopputarkastus. Jos lopputarkastuksen jälkeen haluan ottaa mökin vakituiseksi asunnoksi on alettava uudet hakemiset ja tarvittavat paperit on toimitettava kunnalle, että mökin saa muutettua asuinkäyttöön. Ja tämä sen takia, kun rakennusluvassa on rakennuskohde määritelty vapaa-ajan asunnoksi, vaikka alunalkaenkin sitä rakennettiin asuinkäyttöön. Sellaista se on, kun mennään koivet edellä puuhun, ei siinä järjelle sijaa jää.

Eri virkamiehiltä sain hyvät ja asialliset neuvot noiden rakennus- ja muutosasioiden hoitamiseen, että ei hätiä mitiä, siitä ei tule ongelmaa. Kehoittivat panemaan vauhtia rakentamiseen, ennenkuin nuo säädökset ehtii tuosta vielä muuttua! Tämän reippaan viiden vuoden vitkuttelu- ja hidasteluvaiheen aikanakin ne ovat muuttuneet ties montako kertaa.

Ensi tiedosta selvittyäni nauroin porukalle, että eipähän aika käy pitkäksi! Jännä katsoa mitä muita yllätyksiä matkan varrella vielä tulee.

Adventtiaikaa

Hyvää adventtiaikaa ystävät, olette tukeneet ja palauttaneet minua maanpinnalle näiden elämänmuutosteni aikana, siitä kiitän teitä sydämestäni.

Olen todella tyytyväinen, että nauru ja iloisuus on palannut. En noiden ominaisuuksien paluuta huomannutkaan, mutta eräät tuttavat sen minulle päin naamaa sanoivat.

Yksi asia, joka tämän puolenvuoden aikana auttoi, oli Vertaistuki. Tuosta vertaistuesta sain tietää, kun keskustelin ystävän kanssa. Itse sain vertaistukea kirjallisuudesta ja kertomukset kirjoissa avasivat silmäni lopullisesti. Jos joku on kiinnostunut, niin kirjat ovat Kirjallisuutta-kohdassa tuossa oikeassa reunassa. Rautakehikko, jonka eräs toinen ystävä sanoi minua ympäröineen, on luhistunut. Miksi annoin kaiken tapahtua, ihmettelin? Mutta nyt en enään ihmettele tai oikeammin sanottuna en vaivaa ajatusta koko asialle. Olihan kokemus, totean vain.

Tällaisia mietteitä tänään, ensimmäisen adventtisunnuntain hämärtyvässä illassa.

Muutto silmissä

Olen suunnitellut aivan käytännön syistä mökkipaikkakunnalle muuttoa. Eilen kävin asioilla kaupungissa ja muutenkin siellä hupeni koko päivä. Tapasin entisen työkaverinkin, ja siinäpä aikaa kului kuulumisten vaihtamisessa.

Aivan mielenkiinnolla odotan uuteen asuinpaikkakuntaan tutustumista, tietysti ensin nettisivuilta ja soittelemalla. Kerroin muuttosuunnitelmista keski-suomessa asuville ystävilleni, niin nämä nauroivat, ettei sinulla varmasti aika pitkäksi tule. Otat auton ja ajelet ihmisten ilmoille, jos ehdit :) ja nettiyhteys toimii.

Kehittelen suunnitelmaa, ja hoitelen keskeneräiset asiat ....
Here I come ....

Roope-rantavahtihan se siinä nojailee :)

Jäähyväiset!

Lopulta kävi niin,
että kohtasin ihmisen,
joka piti samoista asioista kuin minäkin:
pääskysistä, lepakoista ja autioista taloista,
huonosta tiestä ja pitkästä heinästä,
metsälammesta, usvasta ja yksinäisyydestä.

Ja kuinka ollakaan,
me olimme johdonmukaisia:
emme voineet sietää toisiamme.


Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.

Poiminta on Eeva Kilven runokokoelmasta

Joko lumi tulee?

Eilen aamulla lähdin ajelemaan sadan kilometrin päähän. Lähtiessä oli kaunis auringonpaiste, mutta palatessa tien pinta oli nollassa ja räntää tuli paikoin tiuhaankin tahtiin. Tänään sain uudet nastarenkaat autoon, hyvin ovat tasapainotetut ja muutenkin vakaat. Nyt on paljon turvallisempaa ajella talviajoa. Lunta sateli päivällä pienen tovin, mökillä lunta on varmasti paljon enemmän, jos säätiedotukseen on uskominen.

Muutama kuva, poika otti niitä kalastusreissultaan.

Ennen aamukahvia

Viime yönä näin unta, joka oli niin todellinen, että ei tosikaan. Tämä koskee mökkiä, joten kirjoitan sen tänne.

Olin putsaamassa Keitinharjun (oli tuon ensimmäisen mökkimme nimi) mökille menevän tien ojan reunoja, revin maitohorsman pitkiä varsia. Olin saanut koottua niitä ison kasan, ja seisoin ojan pohjalla, kun tielle ilmestyy ladon tapainen rakennus. Rakennuksen sisällä, pöydän ääressä istuu kaksi miestä, joista toinen katsoo minuun ja sanoo 'sinun on maksettava itse seuraavat sähkötyöt'. Katsoin sanojaa ja totesin jotain, että 'tottakai minä sen tiedän, ei sitä tarvi tulla sanomaan'.
Heräsin, ja kahvia keittäessä kelasin unta. En niinkään sen sisältöä, vaan tuota, että näen taas unia, ovatpahan olleetkin pitkään poissa.
Kävin unta vielä läpi kun join aamukahvia. Löytyihän asiasta hauskakin puoli ja sain heti aamusta kunnon naurut.

Vauhdikasta menoa

Päivällä lähdin hoitamaan asioita. Ajelin Nesteelle ja ostin koko rengaspaketin, uudet nastarenkaat, vanteille ja alle laitettuna. Huomenna vien vanhat talvirenkaat sinne niin laittavat uudet kuntoon, myöhemmin käyn laitattamassa alle. Omistaja nauroikin, että kylläpä rouva on aikaisin rengasasioilla, ja lisäsi siihen, että yleensä ne tahdotaan jättää viimetippaan.

Sitten ajelin Sopurahaan. Eihän siellä niin paljon isoäidin verhotankoja ollut kuin olisin tarvinnut ja joita olin suunnitellut. Niin päädyin näihin toisiin, pitkään piti miettiä, mutta hyvät nuokin ovat. Kapan saa asettumaan siististi, kun verhot ovat kahdella tangolla. Tangon leveysvarassa en pihtaillut, vaan sitä noissa kaikissa tangoissa on. Nyt voi aloittaa verhojen suunnittelun.

Tulihan vielä käytyä k-raudassa, s-marketissa, apteekissa.. kylläpä minä olenkin ollut menossa. Kotiin päästyä palkitsin itseni karkeilla. En syö paljoakaan karkkia, mutta nyt päätin poiketa säännöistä.

Vielä kerran samaa asiaa

Olen saanut muutaman kantaaottavan kommentiviestin. Anonyymeiltä tulleisiin viesteihin en vastaile, vaan poistan ne. Nämä panivat kuitenkin miettimään olotilaa mikä blogissani tällä hetkellä on. Jos koko ajan kipuilee tapahtumien kanssa, jotka muuttavat koko elämän, ei niitä voi salata. Tapahtuneisiin asioihin viittaa, pettymys paistaa kirjoituksen läpi ja lukija luo oman kuvansa yksittäisistä postauksista joita lukee. Niinhän me teemme kun vierailemme vieraassa blogissa, jos emme vaivaudu tutustumaan blogiin tarkemmin. Tässä puhuin avoimista blogeista. Nyt kerron tapahtumista, jotka antavat/antoivat aihetta noille viittauksilleni.

Netissä on pilvinpimein seuranhaku ym. seksisivuja, joihin pitää kirjautua ja niistä sitten haetaan jos minkäkinlaista seuraa. En halua olla tiukkapipo, mutta jos avioliittoon sekoitetaan nuo edellämainitut seuranhaut ja chattailut ja normaali elämä ja toimeentulo ym. siitä kärsii ja en sitä hyväksy, niin sitten olen tiukkapipo. Niinhän meidän kaksikymmentä vuotta kestäneessä avioliitossa kävi, että nämä chatit, seksilinjat, webcamit ym. astuivat miehen elämään ja kaikki muu jäi toisarvoiseksi.

Ajan kuluessa on paljastunut, että tuosta kahdestakymmenestä avioliittovuodesta on kymmenkunta vuotta ollut sitä chattailua, liittymismaksujen maksamista, laskuja maksullisilta seksilinjoilta, joka lopuksi huipentui siihen, että oltiin viittävaille konkurssissa ja mies ilmoittaa 'lähtevänsä omiin leipiin, että tulee paremmin toimeen'. - Voi kysyä, että enkö minä vuosien kuluessa huomannut mitään? Tottahan vihjeitä tuli, sitä en voi kieltää. Kun 'hyvän selityksen' saa ja kieltäviä yhteydenottoja, niin sitä luottaa ja uskoo toiseen. Lisäksi mies majoittui mökille, 'rakennan ja pidän paikkoja kunnossa' kuten hän sanoi kun keskeneräiselle mökille menoaan ihmettelin.

Näin jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas, mutta se on turhaa, sillä kyllä tuollaiset keinot keksivät. Olen hakenut eroa, ja mies on 'omissa leivissä' kuten hän halusikin. Yksi hyvä puoli viimetapahtumilla oli, eipä tarvi enään kuunnella vakuutteluja 'hyvästä aviomiehestä', mikä hän kuvitteli olevansa. - Hassua, nämä tapahtumat eivät kuitenkaan horjuta uskoani, että vastuuntuntoisia miehiä on, kaikki eivät ole samalla muotilla valettuja.

Varastojen kätköistä!

Viimeksi kun siivosin pojan kanssa varastoja, löysimme pari sänkyä, jotka puhdistamalla ja tuunaamalla saan käyttökuntoon mökille. Suunnittelin tuovani sängyt pihalle joku päivä ja peseväni ne. Toivottavasti huomenna on aurinkoista, niin saan nuo sänkyhommat tehtyä. Sitten vähän Teak-öljyä pintaan ja uudet patjat, niin menevät aivan täydestä. Pitää vielä penkoa varastoa, josko sieltä muutakin mökille vietävää löytyy. Muutaman tavaran olen toimittanut kirpparille myyntiin, vai olisikohan ollut parempi kaupitella niitä antiikkiliikkeeseen?

Olen käynyt läpi vanhoja laskuja ja löysinpä omaperäisen viestin noiden maksettujen laskujen joukosta 'älä myllää. Nämä ei kuulu sulle' Laskut oli pantu muovipussiin kymmenen vuotta sitten yhdessä viestin kanssa. Miten niin ei kuulu mulle?, mutta raha kyllä kelpasi! Kyllä sitä ihminen on ollut hyväuskoinen ja luottavainen, tarkoitan tässä nyt itseäni, on mahtanut äijä nauraa partaansa, kun vaimoa viedään vipukelkassa ja 'tilisiirtoja' on saanut tehdä mielinmäärin. Tulipa valaistusta, miksi välttämättä halusi hoitaa pankkiasiat. Hoh hoijaa!