Nyt ollaan sitten taas talviajassa. Loppukesä meni omia aikojaan, en saanut oikeastaan mitään aikaan. 'Mitähän minun olisi pitänyt saada aikaan?' kysyn itseltäni nyt kun luin tuon kirjoittamani lauseen. Muistuu mieleen työpaikkalääkärin sanat kun hän vuosia sitten määräsi minut sairaslomalle, ja minä tietenkin sanomaan, etten minä voi jäädä sairaslomalle kun minun pitää tehdä joku työ, joka oli tekemättä. No lääkäri katsoi minua silmiin ja sanoi, 'kuulkaas nyt rouva, teidän ei pidä tehdä yhtään mitään'. Hän kirjoittaa sairaslomalapun. Nuo lääkärin sanat olivat totisen totta, meidän ei pidä tehdä mitään ohi oman itsemme. Se ei tarkoita, että jätämme muut huomiotta, elämme kuin ennenkin, mutta emme unohda itseämme. Annamme itsemme itsellemme.
Muutaman kerran kävin mökillä. Nuori mies sitä vastoin on ollut siellä useana viikonloppuna. Tässä pari muistoa kuvina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti