perjantai 9. heinäkuuta 2010

Minun, minun, minun......

Mies kävi huutamassa päivällä noista peräkärryistä .... 'nehän ovat minun, mitä sinä niistä blogiin kirjoitat' ja sitten tuli solkenaan mitä ollaan sovittu ja miten ollaan tavarat jaettu.

Voi pyhä yksinkertaisuus, sovittiinhan niitä. Ja sekin sovittiin, että mies saa olla mökillä syyskuun loppuun, ja siihenkin oli sopimus, että hän tekee tuona aikana ovenpielet ja ikkunanpielet listoituksineen valmiiksi. Mutta .... taas tullaan siihen sopimukseen työt eivät ole edistyneet ts. oven- ja ikkunanpieliä ei ole vieläkään tehnyt .... ja tokkopa tekeekään jos työkaluja ei ole muita kuin vasara.

Nyt olen saanut kuulla valaisevaa tietoa siitä, että hän vie ostamansa tavarat ..... uskotaan, uskotaan..... vähemmälläkin huutamisella! Mitäs minä ostin tai maksoin? Maksoin laskuja! Hemmetti, osa laskujen aiheuttajista meni vessanpöntöstä alas .... Ei ne kaikki menneet sinne, onneksi, vaan 'tärkeimpiinkin' esim. miehen tietokoneisiin. Kannattas muuten miettiä, miten läppärin käy? .... sen olen minä maksanut samoin pöytäkoneen! .... olisikohan viisainta jo ostaa oma läppäri, että suhteet nettimaailmaan eivät vain katkea ... vaikka voihan ne yhteystiedot kirjoitella vaikka lappusille ....!

2 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

No voi hyvä yksinkertaisuus ja kaikkia sitä täytyy kestää tässä mailmassa.Voimia sinulle "rakas" ystäväni/lapsuuden kaveri.

Rahkasammal kirjoitti...

Ontot puut ne kovimmin kolisee!