-25 astetta iski kimppuun, kun suunnistin varastolle sammuttamaan yön ajan palanutta ulkovaloa. Pysähdyin katsomaan järvelle, kuu oli laskemassa ja lumi kimalteli valon piirissä. Oli hyvä olla. En tiedä mistä se tunne tuli? Seisoin jonkin aikaa ajatuksissani ja katsoin kirkastuvaa aamua, lopulta kylmä ilma ajoi sisälle, tuvan lämpimään.
Päiviteltiin timpurin kanssa pakkasen purevuutta, kun kaivoimme pressun alle pinottuja kakkosvitosia. Oli vessan vuoro saada puuttuvat pattaat, ja siinä tuli muutkin vessasta puuttuvat tukipuut asetettua paikoilleen ja lattiaa tasoitettua.
Samalla kun lattia kuivui, astui sähkömies kuvioihin ja teki sähkövedot vielä puuttuviin paikkoihin. Nyt ovat rasiat viimeistelyjä vaille valmiit, kannetkin on jo hankittu.
Päivä oli pitkällä ja aurinko rupesi laskemaan muodostaen kauniin väriskaalan vastarannalla olevan metsikön ylle. Naapuri kolasi jäätynyttä lunta, muuten oli hiljaista. Se aamuinen hyvä olo oli jatkunut koko päivän.
4 kommenttia:
Kaunis on taivaanranta ja polku johtaa paikalle jonne käyt pulahtamassa avannossa kesken rakennus vaiheen.Uusikuu panee valvomaan.
Minä en tuonne avantoon uimaan mene, vaikka maksettas :))
Kyllä tuosta maisemasta tulee hyvä olo, voisin kuvitella.
Kyllä näin on, ja se hiljaisuus :)
Lähetä kommentti