Päivä alkoi rauhallisesti, yöllä oli satanut jonkin verran lunta ja kolasin pihan. Kohta tuli timpuri. Katseltiin siinä päivän töitä, kun sanoin portaidentekijän tulosta, ja tuosta parven portaikon pään laitosta. Timpuri otti parven työnalle.
Jonkin ajan kuluttua soitin vävylle paneelien tuonnista ja samalla pyysin tuomaan rautakaupasta ilmastointiputkea, siihen mutkat ja haarat. Sanoi tuovansa samasta liikkeestä josta hakee nuo paneelit.
En ässää ehtinyt sanoa, kun alkoi tapahtumaan. Ensin tuli portaidentekijät, ja alkoivat mittomaan portaita. Kohta vävy soittaa, että ovat muutaman kilometrin päässä ja kaikki tavarat ovat kyydissä. Eipä aikaakaan kun peräkärryllinen tavaraa ilmestyy pihalle. Panin kahvia tulemaan, kun kuuluu vieras ääni. Kurkistin tupaan, ja siellähän oli komeroiden tekijä. Olin soittanut hänelle alkuviikosta, ja lupasi poiketa lähipäivinä. Miten jakaantua kuuden miehen kesken. No ei hätiä mitiä minähän olin se joka nämä miehet olin tänne pyytänyt. Timpuri mittoi portaidentekijän kanssa portaikkoa, minä menin komerontekijän kanssa kamariin mittomaan komeron kokoa ja päättämään hyllyistä ym. oviväreistä. Muuten komeron ovet tulevat pähkinän värisinä. Vävy kantoi apurinsa kanssa paneeleja sisälle. Nelisen tuntia yhtä hulinaa, mutta kyllä se hyvin meni ja kahvikin oli hyvää.
3 kommenttia:
Kuusi miestä paikalla ja yhden kanssa menit kamariin... ahaa... jatko olikin, että mittomaan...
Tätä vauhtia talon lopputarkastus on jo kohta käsillä. Hyvää loppiasen jatkoa!
Olipa sinulla vilske päivä kerrassaan.Ei siellä kyllä nuhjailla vaan,tehdään töitä oikein rivaksti.Muutaman viikon projekti eikä vuosia.Se on hienoa että,työt täytyy hoitaa ajallaan.Kyllä kiitos lopussa seisoo.
Piri; Hyvä se on ensin mittoa ettei tule virhettä, hih. Päivällä vielä piti tarkistaa, että mitta piti paikkansa ,hih!
Marjatta; Kun työnreunasta kiinni ottaa, niin ....:))
Lähetä kommentti