perjantai 22. marraskuuta 2019

Vanha kanto

Pihan reunassa on vanha kanto. Aikainsaatossa puita on kaadettu, ja noita sammaloituneita kantoja on vähän siellä sun täällä. Emme ole niitä ruvenneet sen kummemmin raivaamaan, ovathan luonnonkuvana omassa ympäristössään. Olen vuosien varrella seurannut tämän kyseisen kannon olemassaoloa, näkyy hyvin istuntopaikan ikkunasta, kuinka kauan kestää ennenkuin maatuu ja häviää olemasta. Vuodet ovat muuttaneet kantoa, sammalta on tullut lisää, kannon huippu on piiloutunut ja kanto näyttää aivan metsänpeikolta.
Syyskuun öinä oli kannolle tapahtunut jotain. Maanrajasta oli kaivettu. Yhtenä yönä ei noin isoa koloa kaiveta, vaan utelias oli kaivanut pitemmän aikaa. Jäljistä päätellen kovin pieni eläin ei ole kyseessä, koska puunjäännökset ovat lentäneet noinkin kauas. Arvaillaan kaivajaa. Veikkaisin, että olisiko ahma ollut asialla.

3 kommenttia:

Kristiina / Kauniimpaa kuin koskaan kirjoitti...

Tulin vierailulle blogiisi ja toivottelen mukavaa joulun odotusta

Nila kirjoitti...

Vaikea on arvata kaivajaa. Kuulemma karhutkin kaivavat lahoja kantoja, mutta tuskinpa nyt sentään. Kanto kestää vuosia lahota, minäkin olen seurannut rivarinpihalla yhtä koivunkannon lahoamista.

Rahkasammal kirjoitti...

Kristiina: Kiva kun pistäys, mukavaa joulun odotusta sinulle!

Nila: Ensin itsekin ajattelin karhua, mutta sitten kuitenkin päädyin ahmaan. Ahmat ovat viimeksi kuleksineen tontilla.