Vielä kerran samaa asiaa

Olen saanut muutaman kantaaottavan kommentiviestin. Anonyymeiltä tulleisiin viesteihin en vastaile, vaan poistan ne. Nämä panivat kuitenkin miettimään olotilaa mikä blogissani tällä hetkellä on. Jos koko ajan kipuilee tapahtumien kanssa, jotka muuttavat koko elämän, ei niitä voi salata. Tapahtuneisiin asioihin viittaa, pettymys paistaa kirjoituksen läpi ja lukija luo oman kuvansa yksittäisistä postauksista joita lukee. Niinhän me teemme kun vierailemme vieraassa blogissa, jos emme vaivaudu tutustumaan blogiin tarkemmin. Tässä puhuin avoimista blogeista. Nyt kerron tapahtumista, jotka antavat/antoivat aihetta noille viittauksilleni.

Netissä on pilvinpimein seuranhaku ym. seksisivuja, joihin pitää kirjautua ja niistä sitten haetaan jos minkäkinlaista seuraa. En halua olla tiukkapipo, mutta jos avioliittoon sekoitetaan nuo edellämainitut seuranhaut ja chattailut ja normaali elämä ja toimeentulo ym. siitä kärsii ja en sitä hyväksy, niin sitten olen tiukkapipo. Niinhän meidän kaksikymmentä vuotta kestäneessä avioliitossa kävi, että nämä chatit, seksilinjat, webcamit ym. astuivat miehen elämään ja kaikki muu jäi toisarvoiseksi.

Ajan kuluessa on paljastunut, että tuosta kahdestakymmenestä avioliittovuodesta on kymmenkunta vuotta ollut sitä chattailua, liittymismaksujen maksamista, laskuja maksullisilta seksilinjoilta, joka lopuksi huipentui siihen, että oltiin viittävaille konkurssissa ja mies ilmoittaa 'lähtevänsä omiin leipiin, että tulee paremmin toimeen'. - Voi kysyä, että enkö minä vuosien kuluessa huomannut mitään? Tottahan vihjeitä tuli, sitä en voi kieltää. Kun 'hyvän selityksen' saa ja kieltäviä yhteydenottoja, niin sitä luottaa ja uskoo toiseen. Lisäksi mies majoittui mökille, 'rakennan ja pidän paikkoja kunnossa' kuten hän sanoi kun keskeneräiselle mökille menoaan ihmettelin.

Näin jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas, mutta se on turhaa, sillä kyllä tuollaiset keinot keksivät. Olen hakenut eroa, ja mies on 'omissa leivissä' kuten hän halusikin. Yksi hyvä puoli viimetapahtumilla oli, eipä tarvi enään kuunnella vakuutteluja 'hyvästä aviomiehestä', mikä hän kuvitteli olevansa. - Hassua, nämä tapahtumat eivät kuitenkaan horjuta uskoani, että vastuuntuntoisia miehiä on, kaikki eivät ole samalla muotilla valettuja.

Lasken neliöitä

Rakentaja poikkesi päivällä, ja tuli juttua noista taiteovista. Kysyy, että onko ylälista, se mihin taiteovi pannaan kulkemaan, yhtä leveä kuin oviaukko? Olin joutunut ostamaan taitteita lisää kumpaankin oveen. Enhän minä ostohetkellä huomannut, että paketissa oleva lista on 85 cm, ja itse oviaukot ovat lähemmäs metrin. Eipä tässä auta kuin lähteä hakemaan oikean mittaista ja väristä listaa huomissa päivänä.

Samoin oli juttua saunan ja pesutilojen seinäpaneeleista. Seinän korkeus x leveys saat neliöt. Jees niinhän se oli. Piti luntata netistä, ja laudan menekin saan kun ottaa laudan leveyden huomioon. Olipas laskutoimitus. No annan sahatavarafirmalle nuo korkeus ja leveys mitat, myyjä saa laskea kuinka paljon paneeleja menee seiniin ja tottakai kattokin pitää ottaa huomioon, ettei toista kertaa tarvi niitä tuotattaa ja listatkin olisi hyvä ottaa samaan kuormaan. Oudoilla vesillä tässä liikutaan, mutta eipä yrittänyttä laiteta ja oppia ikä kaikki.

Mitäs sieltä löytyi?

Eilen suunnittelin varaston lisätarkistusta tälle päivälle. Yöllä oli ollut pakkanen ja aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aurinkotoive kävi toteen, hienoa! Varastossa oli nuo mainitsemani sängyt, jotka pienellä tuunaamisella tulevat käyttökuntoon. Kolmaskin sänky oli, mutta taitaa teetättää enempi työtä, pitää katsoa missä kunnossa se on.
Lisäksi löytyi vaalea kaapisto/hyllykkö. Sen kun putsaan ja kunnostan niin onpas mukava kaluste mökille. Tuolla hyllyköllä onkin ikää, hankin sen joskus -80 luvun alussa. Ihme, että on pysynyt noin hyvässä kunnossa.

Varastojen kätköistä!

Viimeksi kun siivosin pojan kanssa varastoja, löysimme pari sänkyä, jotka puhdistamalla ja tuunaamalla saan käyttökuntoon mökille. Suunnittelin tuovani sängyt pihalle joku päivä ja peseväni ne. Toivottavasti huomenna on aurinkoista, niin saan nuo sänkyhommat tehtyä. Sitten vähän Teak-öljyä pintaan ja uudet patjat, niin menevät aivan täydestä. Pitää vielä penkoa varastoa, josko sieltä muutakin mökille vietävää löytyy. Muutaman tavaran olen toimittanut kirpparille myyntiin, vai olisikohan ollut parempi kaupitella niitä antiikkiliikkeeseen?

Olen käynyt läpi vanhoja laskuja ja löysinpä omaperäisen viestin noiden maksettujen laskujen joukosta 'älä myllää. Nämä ei kuulu sulle' Laskut oli pantu muovipussiin kymmenen vuotta sitten yhdessä viestin kanssa. Miten niin ei kuulu mulle?, mutta raha kyllä kelpasi! Kyllä sitä ihminen on ollut hyväuskoinen ja luottavainen, tarkoitan tässä nyt itseäni, on mahtanut äijä nauraa partaansa, kun vaimoa viedään vipukelkassa ja 'tilisiirtoja' on saanut tehdä mielinmäärin. Tulipa valaistusta, miksi välttämättä halusi hoitaa pankkiasiat. Hoh hoijaa!

Ostoksilla

Aamulla aikainen herätys ja käynti tk:ssa. Aamukahville kotiin ja sitten tapaamaan tyttären perhettä, Adaa ja Viliä siinä sivussa. Kyllä Vili oli onnessaan tulijasta, monta kärrynpyörää tuli peräperää ja Adalla oli asiaa vaikka kuinka. Suloisia koiria.

Eilen suunnittelin, että menen tänään katsomaan noita mökille tulevia paljeovia ja niin siinä kävi, että paljeovet / taiteovet löytyivät K-raudasta. Värivalikoimaa oli pähkinä ja kermanvalkoinen. Lopuksi päädyin ottamaan pähkinän väriset. Taiteoven leveys ei riittänyt vaan tilaukseen tuli kolme lisäpaljetta, ne saa hakea tulevana perjantaina.

Ja eihän reissua, ettei kirpparilla käyntiä. Vanhan tavan mukaan, en etsinyt mitään:) Mutta kuten aina jotainhan sieltä jää käteen. Ihanan herttainen lampunvarjostin mökin toiseen makuukamariin ja 5 euroa, johto-osan löysin cittarista.

Huomasin, että sisustusväreinä mökillä tulee olemaan vaalea bees (lakattu kuusipaneeli seinissä), mattavalkoinen (ovissa) ja pähkinä (lattialaminaatit ja taiteovet). Noihin väreihin on hyvä soinnuttaa kirkkaampia värejä. Hyvä väripohja.

Paljeovet

Viimeksi kun olimme mökillä huomasin, että kamarien oviaukkoihin on hankittava ovet. Oviaukot ovat leveät ja korkeat, joten tavallisia laakaovia niihin ei voi laittaa, siispä paljeovet. Väritys ovilla vois olla suunnilleen samaa kuin nuo seinät, vaikka valkoinenkin voi tulla kysymykseen, koska tuulikaapin ja vesihuoneen ovet ovat valkoisia.

Samoin vedin tasoitteen erkkerin ikkunanpieliin. Seuraavan kerran kun menen mökille ikkunoita voi työstää eteenpäin. Tässä on aika mennyt odotellessa, että tekijät vapautuvat tulemaan mökille. Muuta suunnittelua ja tekemistä on kyllä ollut. Varastorakennuksen sijainnin ja mallin olen päättänyt. Samaan kokonaisuuteen tulee kaivo, sähkökaappi ja varasto. Itse rakennemalli on toimiva. Löysin vihjeen netistä, erään rakennusfirman sivuilta. Kuvaa en sieltä ottanut.

Huomenna ajelen kaupunkiin valitsemaan noita paljeovia sun muuta, mitä mökki tarvitsee.

'Nyt keksin .... kadotan itseni !'

Lueskelin tuossa aikaisempia postauksia, ja asia mikä pisti silmään oli tuo eroprosessin hinnan jakaminen, josta olin miehelle sanonut.
Sitä ei sovittu, että minä sen yksin maksan. Toisinsanoen minun ei olisi tarvinnut maksaa siitä mitään, koska mies itse ilmoitti, että 'tulee paremmin toimeen kun lähtee omiin leipiin'. Hänhän se tästä lähti näyttämään miehistä egoaan ja hänen olisi pitänyt se ero hakea ja maksaa, mutta milläs persaukinen mitään maksaa. Työpaikasta ei tietoakaan, kun 'joku' oli neuvonut sanomaan itsensä irti aikaisemmasta työpaikasta.

Kun minä sitten panin eron vireille, ja hain ositus- ym. paperit niin tämä sanomaan, että mitä sinä lakimiestä siihen käytit kun on noin kallis. Hänen mielestään jako olisi pitänyt sopia meidän keskenään ja vielä odottaa, ennenkuin sitä eroa haetaan. Miksi? Enkai minä nyt mukana rupea roikkumaan ja odottamaan milloin herra saa päähänsä lähteä. Lisäksi osituksessa oli mökki ja tontti, niin tottahan paperien laatimiseen lakimies tarvitaan ja sehän maksaa.

Konstit ne on hälläkin, kadotti itsensä. Osoitetiedot on pannut salaisiksi? Eihän normaalin rehellisen ihmisen sitä tarvi tehdä? Ei voi muuta kuin päätellä, että kiertääkö tuota vaatimaani eroprosessin hinnan puolikasta, mitä kyllä epäilen vai pakoileeko liian laajaa 'tuttavapiiriä'? Kunhan tuo toisen erohakemuksen lähettämisen aika koittaa, niin siihen on pantava toisenkin osapuolen osoitetiedot. Ilmoita irtolaiseksi, minulle sanottiin, kun tuossa yhtenä päivänä osoitetietojen puuttumista pähkäilin. Toisaalta minulle on aivan sama missä on ja mikä osoite, laskunsakin olen heittänyt roskikseen ja heitän vastakin .... niille on osoite tiedossa!

'Kutsuppa se isäntä puhelimeen .....'

Kerron hassun hauskan tapauksen, joka sattui rakentamiseni alkutaipaleella. Soitin asiaa erääseen liikkeeseen. Jutustelu eteni jouhevasti ja selvyyttä tuli ym. ym. niinkuin pitikin olla, ainakin minun mielestä. Jonkin ajan kuluttua myyjä sanoo yht'äkkiä .... 'kutsuppa se isäntä puhelimeen'. Mitä se isäntä tässä tekee, minähän tätä asiaa toimitan, ajattelin. Myyjä oli vanhempi mieshenkilö. Pisti kiukkua, mutta koetin hillitä itseäni. Tokaisin kuitenkin myyjälle .... 'No kuule, kun täällä ei ole isäntää, lähti muille kalastusvesille' ja taisin sanoa muutakin vähemmän kirjoituskelvollista. Myyjä siellä vähän aikaa kakoi, eikä isännästä puhuttu senkoommin. Tuli niin tarkkaa tietoa soittamastani asiasta, että olin lopulta itsekin ihmeissäni, että näinkö se menee. Pitänee varmaan tehdä niin, että kun soitan johonkin jostain asiasta sanon heti, että täällä soittaa se ja se ..... ja on yksinelävä naisihminen ,hih hih hih!

Lopputulos oli kuitenkin hyvä toimittamassani asiassa, ja se etenee ilman, että siihen puhelimeen ketään enään haluttiin.... ja enhän minä itseäni noin rupea esittelemään .... kunhan tuossa naureskelen!

Keinot ovat monet .... omenapiirakka

Viimeksi mökille lähtiessä sieppasin mukaan omenapussin, jonka olin saanut. En arvannut jättää pussia kotiin, kun ei ollut varmuutta kuinka kauan aikaa mökillä olen. Voinhan syödä ne sellaisenaan, jos muuta valmistetta en keksi, päättelin! Pussi oli sitten vihanneslokerossa muutaman päivän, ennenkuin rupesi tekemään mieli omenapiirakkaa. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Olin ottanut mukaan pakastemurotaikinan kotipakasteesta, mutta jogurttia tai viiliä ei ollut. Olisihan omenat voinut levittää murotaikinan päällekin ja siihen sitten kaneli ja sokeri, mutta ei oikein innostanut. Tsekkasin jääkaapin sisältöä, mitä siihen tortun päälle panisi pehmikkeeksi? Kananmunia oli. Rikoin kulhoon pari kananmunaa, joukkoon hieman vettä ja kevyt vispaus. Siitä tulikin mainio täyte eikä yhtään huonompaa kuin viili tai jogurtti. Murotaikinan päälle omenaviipaleet, inspiksellä tehty täyte, kaneli, sokeri ja uuniin 200 asteeseen niin kauaksi aikaa, että tortun pinta saa väriä. Olipa maukasta kun lisänä oli appelsiinihillo. Jos haluaa täytteestä makeampaa kannattaa lisätä muna-vesiseokseen sokeria, itse en lisännyt, oli vähemmän makeaa.